ILTANUOTIOLLA

Sain ihanasti taas huomata kuinka valtaisa merkitys postiljoonilla voi olla naisen elämässä.

Joulupukit olivat kääräisseet mieluisan yllätyksen postipakettiin. Armas sähkökitaramies lähestyi upeilla lahjuksilla tänäkin vuonna.

Kaipaan ilmeisesti lohdutusta sillä olen nähnyt varsin lohduttavaisia unia viime aikoina.

Unessani olin. mm. sisällä temppelissä. Kultaiset kirjailut olivat niin tiheässä, että ne peittivät seinät kokonaan. Hämärän temppelin valaistuksena oli muutamia kynttelikköjä. Pyöreää temppeliä koristivat ylhäällä katonrajassa seinään kauniisti muotoillut aukot. Niissä seisoi siivet levällään keijukaismaisia enkeleitä jotka lauloivat lohduttavaa melodiaa. Herättyäni uskottelin itselleni, että ihminen voi saavuttaa rauhan ilman kirkkoon kuulumistakin. Se asia on vaivannut mieltäni viimeaikoina johtuen työpaikallani tapahtuvasta uskonnollisuudesta. Olen joutunut miettimään kirkosta eroamistani. Siitä huolimatta pidän ratkaisuani omalla kohdallani oikeana. Jumaluus löytyy sisimmästä, ei kirkosta.

Lohduttavissa unissani olen viettänyt aikaani nuoruuden rakastettuni eli entisen aviomieheni kanssa. Noissa unissa mm. herään painajaisesta ja huomaan, että ero olikin vain pahaa unta. Ei ole vielä aika katumuksen kyyneiden vuotaa, mutta kaipaus on astunut kuvioihin mukaan. Avioeroni täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Tiesin, että ennemmin taikka myöhemmin tähänkin vielä tullaan. Lääkkeeksi tarvitsisin hieman huomiota kitaramieheltä, mutta hänkin on lomalla...

Asiasta kymmenenteen, en tiedä kuka on Venäjän presidentti tällä hetkellä. Oliko vaalit ja kuka voitti??

Napani ympärys on laajentunut joulun aikaan. Vatsan ympärys on 120 cm. Siihen piiriin mahtunee yksi presidentti lisää.

Mitä painajaisiin tulee, niin näin unta miten eurooppaan satoi mustaa tuhkaa. Sitä oli kaikkialla. Se oli varsin pahaenteistä ja siihen liittyi maanvyörymiä. Tulivuoren purkaus ehkä? Pommin räjähdys kenties? Mustan tuhkan sataminen kartalla olevaan lumihankeen näytti ikävältä enivei.

Linnan juhlista on keskusteltu keittiön pöydän ääressä niitä ja näitä. Teini on mumissut useampaan otteeseen kummallinen ilme kasvoillaan (ehkä euforinen?) että Michael Monroekin oli linnan juhlissa. No hyvä kun oli.

Olen alkanut epäillä, että joululahjaröykkiöni kutistuu tänä vuonna aika matalaksi. Olen ollut toisinaan aika tuhma...

Kämpässä raikaa Hanoi Rocks. Teini tulee äitiinsä. Teinin ikäisenä sydämeni vuosi verta sammuvan tähden tähden. Tiesin tuolloin jo että Freddie sairasti vakavasti. Taudilla ei ollut silloin vielä nimeä, mutta huhu suusta suuhun tiesi kertoa että Freddie oli saanut sen nätiltä nuorelta tytöltä. Niin tai näin sydänverellä maustettuja viimeisiä biisejä kuunneltiin lattialla maaten kun muuten ei enään jaksanut...

No mitä teiniin tulee, se rakastui Hanoi Rocksiin vuonna 2009. Suurinpiirtein samaan hengenvetoon bändi hajosikin. Olen tarjonnut Alice Cooperia, Michael Schenkeriä ja Scorpionsia haavavoitehiksi. Mutta... keittiössä kaikaa Michael Monroen ääni torvella ja ilman. Teini söi kuitenkin yhden keitetyn kananmunan. Ehkä se siitä. Ajan kanssa?

Mä yritän kestää. Sukuvikaahan tämä tauti on.

Olen huomioinut lähestyvän presidenttipelin. Puppe presidentiksi ilman muuta. Kutkuttavaa jännitystä pitää olla, sehän on selvä. Niin ja hieman verta kentälle, muutoin homma on ihan pliisua... näillä mennään näin aluksi.

:-D

Jännäääää.

Todellisuus on ankeaa arkea. Mutta unessa olin kaunis ja joku halasi minua rakastuneesti.

Viisitoista työpäivää putkeen... huomenna on armas vapaa päivä. Aion kuunnella rakasta sähkökitaramiestä. Se on enenmmän kuin rakkautta. Sillä rakkaus on illuusio, harha johon heikkouden hetkellä langetaan, mutta musiikki on totta.

Minun uneni ovat olleet taas viime aikoina "sitä lajia". Unessani asustelin suurta vanhaa taloa jonka huoneissa oli antiikkisia esineitä, vanhoja pälyisiä kirjaja sekä grammari neuloineen. Pitkän lipaston päällä oli puhuvia päitä. Lenin väitteli pilkalliseen sävyyn Hitlerin pään kanssa ja Churchill nauroi pää takakenossa tarinalle.

Uneni loppuosa oli mustaa filmiä jossa oli valkoisella lopputekstinä kaikkien tarinaan osallistuneiden nimet. Katselin tätä lopputekstiä piinaavan kauan sillä siinä oli kaikki elämääni jollakin tapaa osallistuneet henkilöt. Itse asiassa lähestulkoon puolen yön mittainen nimilistan tuijottelu kävi miltei työstä. Tekstien jälkeen tuli loppukohtaus jossa vanha hoitsu haki esimiestään hätiin, sillä ei kertomansa mukaan pärjäillyt potilaansa kanssa. "Homma lähti täysin lapasesta" täti totesi ja molemmat valkotakkiset tätit kiiruhtivat pari porrasta alaspäin ja takavasemmallle.

Siinähän sitä riittää taas selittämistä...

... kuulostella suosikki-kitaristia iltaisin.

http://www.youtube.com/watch?v=gRS07054w6c

Mä olen hoitanut hermojani tuolla Michaelin uusimmalla albumilla. Tunteet menee vuoristorataa kuten teini-ikäisenä. Jollain ihmeellisellä magialla Miihkali saa aina uudestaan mut näihin onnen kyyneliin.